Ostin liput mielenkiinnosta. Esitykset ovat aiempina vuosina olleet loppuunmyytyjä, minulta nämä ovat aiemmin menneet aivan ohi. Loppuunmyytyjä taitavat olla tänäkin vuonna. Toinen kiinnostava elementti oli tiedossani oleva improvisaation yhdistäminen teatteriin.
Paikalle päästyä en ihmettellyt yhtään, että on mennyt ohi aiempina vuosina. Olimme ystäväni kanssa varsinaisia ikäloppuja yleisössä, joka koostui vähän päälle parikymppisistä opiskelijoista.
Esityksen improvisaatio-osuus kuulosti mielenkiintoiselta. Yleisö saattoi osallistua esitykseen huutamalla "omstart", jolloin näytelmää esitettiin uudelleen. Huutaja saattoi omstart-huudon lisäksi myös antaa määräyksen kuinka esitys uudelleen tehtäisiin.
Ensimmäiseksi haluan antaa isot kumarrukset nuorille harrastajanäyttelijöille uskalluksesta tarttua vaativaan improvisaatioon. Mutta tähän liittyi myös tämän esityksen ongelmat mielestäni. Ensimmäinen ongelma oli se varsinainen näytelmä kaiken alla. Se oli käsikirjoitukseltaan varsin mitäänsanomaton, ryhmän sisällä käsikirjoitettu. Ehkä heidän tarkoituskaan ei ollut tavoitella itse käsikirjoituksella mitään yleviä, improvisaation osuus oli lienee se tärkein. Mutta... kun se, sinänsä kohtuuhyvin toteutettu improvisaatiokin jää suurimmassa osassa kohtauksista irralliseksi improiluksi, saatoin vilpittömästi väliajan alkaessa todeta ystävälleni, että lähdetäänkö kotiin. Ja yhteistuumin lähdettiin. Olo oli sellainen, että tämä on nyt jo todellakin nähty.
Vaikka läksimmekin kesken pois, totesin, ettei tämä ole lähellekään huonoimpia näkemiä esityksiä, ehei. Sen vuoksi ei olisi tarvinnut lähteä pois. Nuoret olivat innostuneita, esitys oli reipas ja vaudikas, jossa hyödynnettiin runsaasti musiikkia ja tanssia. Mutta kun esitys oli jo tavallaan nähty; itse näytelmä ei jättänyt kutketta, että mitähän tapahtuman pitää ja irralliset improtkin oli nähty. Jälkeenpäin mietin, että olisipas kiva nähdä tällä tyylillä tehty hyvän käsikirjoituksen omaava oikea näytelmä, jossa improtkin toteutettaisiin niin, ettei näytelmä keskeytyisi, vaan joko edelliset tilanteet esitettäisiin uudelleen toivotulla tyylillä tai sitten näytelmä jatkuisi omstart-huudosta uudella toivotulla tavalla. Mutta tämäpä olisikin jo niin haastavaa näyttelijöille, että vaatisi joukon ammattilaisia tekijöikseen. Vaan voisipa olla avartavaa myös katsojalle nähdä samaa esitystä usein eri tavoin tehtynä. Jään odottamaan!
Joka tapauksessa on hienoa, että nuoret ovat innostuneita teatterin tekemisestä, ja tässä tapauksessa oikeastaan oli vielä hienompaa, että sali oli täynnä nuoria katsojia, jotka tuntuivat nauttivan näkemästään. Se, että minä en tästä mitään saanut, on minun ongelmani. Pitääkö sitä mennä katsomaan esityksiä, jonka kohderyhmään en selkeästi edes kuulu? Ehkä minä en ole tosiaan enää niin nuori kuin mieli aina välillä väittää :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti