Ristin kesäteatteri: Rovaniemen markkinoilla. Liperissä 11.7.2017.

Rillumarei oli odotuksissa, vaan jäi rillumareit kokematta. Hyvä oli tahto ja varmaan myös halu, mutta meno oli niin verkkaisaa ja hidastempoista, ettei rillumareitä syntynyt, ei sitten millään. Suurinta ihmetystä oikeastaan aiheutti se, että miksi ihmeessä Ristissä on käyty musiikkinäytelmän kimppuun, kun musiikkiin ei panostettu juuri lainkaan. Toimivalla ja railakkaalla, bändin tahdittamalla musiikilla olisi saatu sitä rillumareitä myös näyttelijöiden ja sitä myötä yleisönkin luihin ja ytimiin. Sinänsä nämä muutamat laulajat lauloivat ihan mukavasti, joskin miehillä laulu ilman säestystä tuppasi välillä menemään runonlausunnan puolelle. Ja ainoa haitarilla säestetty miesten laulu soitettiin niin päin prinkkalaa, että olisi parempi ollut jättää haitari nurkkaan rekvisiitaksi, vaikkakin se Severi Suhoselle oli aina mukana kulkeva kapistus. Toki yritteliäisyydestä on annettava pisteet: Severi Suhosta näytellyt Antti Multala lienee esitystä varten opetellut haitarin soittoa sen verran, että pystyi edes yrittämään säestystä, vaikka yritykseksi se jäikin.

Esityksen suurin ongelma oli todellakin sen tempo. Näytelmä ei oikeastaan missään vaiheessa lähtenyt kunnolla käyntiin, vaan lipui pikkuhiljaa eteenpäin. Rytmi ja tekemisen meininki oli täysin kateissa, ja jos vauhti uupui yleensäkin, niin laulujen kohdalla esityksen kulku aivan pysähtyi paikoilleen. Tämä johtui siitä, että lauluja ei ollut upotettu osaksi esitystä, vaan ne jäivät täysin irrallisiksi. Ja kun niiden toteutuksessa oli vielä ongelmia, niin eipä ne esitystä ylös nostaneet. Ja kun tähän vielä lisää sen iänikuisen mikityksen tuomat ongelmat näyttelemiseen, niin hoh hoijaa... aika pitkä ilta oli katsomossa. Tämä on rehellisesti sanottava.

Eniten ilahdutti: Puitteethan on hienot, vaan valitettavasti eivät kohdanneet itse esityksen kanssa. Ja mukavaa näyttelijöillä tuntui olevan, ja se on tietysti oikeasti kiva, että he nauttivat tekemisistään. Kyllähän omasta tekemisestä kannattaa olla ylpeä, vaikka minä en siitä tykännytkään. Olen melko vakuuttunut, että ohjauksella heistä olisi saanut enemmän irti ja näytelmänkin erilaiseen lentoon. Harrastajateattereissakin olisi enemmän kuin paikallaan välillä vaihtaa ohjaajaa, ihan vaan sen vuoksi, että tulisi uusia näkökulmia sekä ohjaajalle että ennen kaikkea näyttelijöille.

Katsomon reunasta avautui upea
pelto- ja järvimaisema.

 Eniten ihmetytti: Pienenä yksityiskohtana ihmetytti kovasti parillakin roolihenkilöllä olleet irtoparrat, jotka olivat täysin turhia ja ennen kaikkea todella hassun näköisiä. Toisella henkilöllä yritettiin luoda parran avulla mustalaismiehen habitusta, siinä valitettavasti kömpelösti epäonnistuen. Toisella hahmolla parta oli nk. tekstillisistä syistä, mutta aivan turhaan sekin. Tarvittavaa muuntautumista olisi saanut aikaan vaikka vaatetuksella/asustuksella. 

Erikoista: Ristissä, niin kuin monessa muussakin kesäteatterissa avautuu katsomosta toinen toistaan upeampia maisemia. Ja niin Ristissä kuin monessa muussakin paikassa nuo maisemat on vain valitettavasti tumpattu umpeen järkälemäisillä kulissirakennelmillä. Voi, kun niin kovasti toivoisin, kesäteatterissa kun ollaan, että maisemat otettaisiin huomioon paremmin lavasterakennelmia suunnitellessa. Vähempi rakennettua lavastusta voisi olla paljon enemmän, kun se taustalla näkyvä luonto saataisiin osaksi lavastusta.