Jotenkin on sanaton olo. En oikein tiedä mitä sanoisin. Jotenkin tästä tykkäsin, ja toisaalta taas en. Outo oli olo pois lähtiessä ja sitä se on vieläkin. Kolmatta kertaa tätä ryhmää olin katsomassa. Ekalla kertaa tykkäsin todella, toisella kertaa olin juurikin yhtä hämmentynyt kuin nytkin, siitä löytyykin blogikirjoitus viime vuodelta.
Nuoria ammattilaisia teatterinteossa, ovathan he taitavia, sitä ei käy kiistäminen. Mutta itse teksti ja esitys kyllä hämmensi monellakin tasolla. Välillä siihen sai otteen ja pidin huijaamisen maailman esiin tuomisesta. Sitähän tämä on, yhtä suurta huijausta joka puolella. Sitten toisaalta esitys jäi välillä junnaamaan ja minä istumaan huulipyöreänä, että mitähän tässä nyt yritetään sanoa. Mielenkiintoista minusta oli myös tuoda esiin tätä teatterin/taiteen tekemisen taloudellista puolta. Niin totta, ja niin raadollista. Joskin en tiedä, että oliko tämä yleisö nyt sellaisenkaan pohdinnan suoranaista kohdeyleisöä. Niin, tai oliko se muutenkaan ihan tämän esityksen kohdeyleisöä. No, mikä sitten on kenenkin kohdeyleisöä, ja mikä minäkään olen arvioimaan iän perusteella kenenkään älykkyyttä ottaa vastaan vähän erilaisia taidepläjäyksiä.
Vaan yksi asia, josta en erityisesti pitänyt, oli se yleisön osallistaminen. Siinä vaiheessa kun huomaan istuvani yleisössä todella epämiellyttävän olotilan jyllätessä sisuksissani, vain ja ainoastaan sen vuoksi, että esityksessä tuntuu olevan suuri riski joutua osalliseksi, ollaan minusta kyllä menty osallistamisessa pahasti metsään. Tämän esityksen alkupuoli varsinkin oli hyvin osallistava ja siinä meni tovi ennenkuin pystyi luottamaan siihen, että yleisöstä näyttämölle haalitut tai esitykseen mukaan otettavat henkilöt eivät ole ketä tahansa vaan sovittuja henkilöitä tai esitykseen kuuluvia ihmisiä. Joskin taisi sinne näyttämölle myös yksi joutua ilman mitään sopimisiakaan... Vaikka harrastankin näyttelemistä ja esiinnyn mielelläni, silti en halua joutua tilanteisiin yhtä äkkiä ilman omaa innokkuuttani. Ja kun tämä yleisön osallistaminen ja esityskin tavallaan olivat päällä myös väliajan, niin tuli vähän sellainen olo, että antakaa minun olla rauhassa edes tämän kahvin ajan.
Eniten tykkäsin: Taitavia nuoria, jotka toivat huijaamisteeman todelliseksi. Sai miettimään millaisessa huijausmaailmassa elämmekään. Ja kuinka huijaamista aloitetaan jo heti lapsillekin opettamaan joulupukkihommissa.
Eniten ärsytti: Vaikka en ole koskaan tykännyt osallistavasta teatterista, niin ensimmäisen kerran koskaan, huomasin konkreettisesti jännittäväni todella sitä, että joudunko mukaan esitykseen. Eipä ollut mukava tunne, ei.
Erikoista: Tästä se sitten alkoi, itse kehittelemämme ISTU-viikko (Interregional Summer Theathre Universal -week): teatteritovereiden kanssa suunnitelmissa kesäteatteria viikon jokaiselle päivälle. Ja osallistujia enintään autolastillisen verran. Nähtyjen esitysten lisäksi loistavaa keskustelua teatterista, kulttuurista yleensäkin, elämästä, maaseudusta ja tietenkin upeita kesäiltojen maisemia erilaisissa ympäristöissä. Niistä saisikin sitten jo ihan oman bloginsa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saimaan teatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saimaan teatteri. Näytä kaikki tekstit
perjantai 21. heinäkuuta 2017
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Saimaan teatteri: Häät. Joutsenon työväentalo 14.7.2016.
Nyt minä olen ihan hämmennyksissäni, vielä muutama päivä esityksen jälkeenkin. Oli päivänselvää, etten kyennyt tämän blogikirjoituksen laatimiseen saman tien tai edes seuraavana päivänäkään. Enkä tiedä onko minusta tähän vieläkään. Kun en oikein tiedä mitä ajatella tästä esityksestä.
Lähtökohta oli se, että viime vuotisen Saimaan teatterin esityksen jälkeen olin aivan myyty. Myös se esitys alkoi jotenkin omituisesti, etten tiennyt mitä tästä tulee, mutta sitten kun se tuli, niin kolahti ja kovaa. Tämän vuotinen esitys, Häät, alkoi jo käytännössä lippujonossa, kun kaaso ja muut häiden järjestäjät tulivat ohjeistamaan meitä "häävieraita". Kohta myös hääpari kurvasi paikalle ja mekin pääsimme lipumaan sisään. Tässä vaiheessa olin hieman jäykkänä ajatuksesta, että kuinka paljon meitä osallistetaan tässä esityksessä, minä kun en tunnetusti siitä pidä. No, sen suhteen ei huolta, osallistaminen oli vähäistä ja enemmänkin näennäistä.
Varsinainen esitys alkoi yhtä hämmentävissä ja oudoissa merkeissä kuin viime vuotinenkin esitys. Nyt erona viime vuotiseen vain se, että samoissa merkeissä mentiin loppuun saakka, kolahdusta ei tapahtunut missään vaiheessa. Näytelmässä parodioitiin perinteisiä suomalaisia häitä ja otettiin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta valitettavasti se kaikki tehtiin minusta jotenkin niin omituisella ja pinnalliseksi jäävällä tavalla, että näytelmä jätti minuun vain ikävän hämmennyksen. Jos viinan juonti ja humalassa tokkurointi, ja loppuun asti vessanpöntöllä näytetyt, pitkäkestoiset pieru- ja kakkahuumorit ei uppoa, niin siitä seuraa vain syvä vaivaannus. Lisäksi ihmettelen sitäkin, että miksi ihmeessä näin taitavalla näyttelijäsakilla pitää alentua siihenkin halpamaiseen naurattamiskeinoon, että puetaan miehiä naisiksi ja päinvastoin.
Teksti siis minusta ontui, mutta myös ohjaus, ja ennen kaikkea keinot, joilla lopputulokseen päästiin. Jäin miettimään esityksen jälkeen mikä olisi tämän esityksen kohderyhmä. Luulen nimittäin, että Joutsenon työväentalolla ollut varsin ikääntynyt yleisö, ei ehkä ollut ihan tämän näytelmän ykköskohderyhmä. Ainakaan nauru ei ollut koko salilla yhtä herkässä kuin viime vuonna, joskin olihan tässäkin näytelmässä myös kohtia, joissa minäkin edes hymyilin, saatoin jopa nauraakin. Toisaalta voisin kuvitella, että osalle yleisöstä meni yli kovaa ja korkealta myös yllättävän runsaat englanninkieliset kohtaukset.
Mutta ei se mitään, tämä oli tällainen tänä vuonna. Aina ei voi onnistua, aina en minäkään tykkää. Mutta jos vain mahdollista, niin aion kyllä mennä ensi vuonnakin katsomaan tämän ryhmän esityksen, sillä lahjakas porukka tämä kaikesta huolimatta on!
Erityisesti ilahdutti: Näytelmässä oli lukuisia hienosti toteutettuja yksityiskohtia. Yhtensä sellaisena mainittakoon vaikkapa viinanjuonti pullosta.
Eniten ärsytti: En vaan voi sille mitään, että minusta vessassa tapahtuneet ripulointi- ja pierukohtaukset olivat erittäin kiusallisia ja epämiellyttäviä, varsinkin kun istuin lähes siinä vessanpöntön vieressä. Ikävä kyllä, ei naurattanut, ei sitten yhtään.
Erikoista: Saimaan Teatteri koostuu taitavista nuorista teatterialan ammattilaisista, jotka kiertävät Saimaata veneellä, esiintyen toistakymmentä kertaa eri paikoissa, eri puolilla Saimaata.
Lähtökohta oli se, että viime vuotisen Saimaan teatterin esityksen jälkeen olin aivan myyty. Myös se esitys alkoi jotenkin omituisesti, etten tiennyt mitä tästä tulee, mutta sitten kun se tuli, niin kolahti ja kovaa. Tämän vuotinen esitys, Häät, alkoi jo käytännössä lippujonossa, kun kaaso ja muut häiden järjestäjät tulivat ohjeistamaan meitä "häävieraita". Kohta myös hääpari kurvasi paikalle ja mekin pääsimme lipumaan sisään. Tässä vaiheessa olin hieman jäykkänä ajatuksesta, että kuinka paljon meitä osallistetaan tässä esityksessä, minä kun en tunnetusti siitä pidä. No, sen suhteen ei huolta, osallistaminen oli vähäistä ja enemmänkin näennäistä.
Varsinainen esitys alkoi yhtä hämmentävissä ja oudoissa merkeissä kuin viime vuotinenkin esitys. Nyt erona viime vuotiseen vain se, että samoissa merkeissä mentiin loppuun saakka, kolahdusta ei tapahtunut missään vaiheessa. Näytelmässä parodioitiin perinteisiä suomalaisia häitä ja otettiin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta valitettavasti se kaikki tehtiin minusta jotenkin niin omituisella ja pinnalliseksi jäävällä tavalla, että näytelmä jätti minuun vain ikävän hämmennyksen. Jos viinan juonti ja humalassa tokkurointi, ja loppuun asti vessanpöntöllä näytetyt, pitkäkestoiset pieru- ja kakkahuumorit ei uppoa, niin siitä seuraa vain syvä vaivaannus. Lisäksi ihmettelen sitäkin, että miksi ihmeessä näin taitavalla näyttelijäsakilla pitää alentua siihenkin halpamaiseen naurattamiskeinoon, että puetaan miehiä naisiksi ja päinvastoin.
Teksti siis minusta ontui, mutta myös ohjaus, ja ennen kaikkea keinot, joilla lopputulokseen päästiin. Jäin miettimään esityksen jälkeen mikä olisi tämän esityksen kohderyhmä. Luulen nimittäin, että Joutsenon työväentalolla ollut varsin ikääntynyt yleisö, ei ehkä ollut ihan tämän näytelmän ykköskohderyhmä. Ainakaan nauru ei ollut koko salilla yhtä herkässä kuin viime vuonna, joskin olihan tässäkin näytelmässä myös kohtia, joissa minäkin edes hymyilin, saatoin jopa nauraakin. Toisaalta voisin kuvitella, että osalle yleisöstä meni yli kovaa ja korkealta myös yllättävän runsaat englanninkieliset kohtaukset.
Mutta ei se mitään, tämä oli tällainen tänä vuonna. Aina ei voi onnistua, aina en minäkään tykkää. Mutta jos vain mahdollista, niin aion kyllä mennä ensi vuonnakin katsomaan tämän ryhmän esityksen, sillä lahjakas porukka tämä kaikesta huolimatta on!
Erityisesti ilahdutti: Näytelmässä oli lukuisia hienosti toteutettuja yksityiskohtia. Yhtensä sellaisena mainittakoon vaikkapa viinanjuonti pullosta.
Eniten ärsytti: En vaan voi sille mitään, että minusta vessassa tapahtuneet ripulointi- ja pierukohtaukset olivat erittäin kiusallisia ja epämiellyttäviä, varsinkin kun istuin lähes siinä vessanpöntön vieressä. Ikävä kyllä, ei naurattanut, ei sitten yhtään.
Erikoista: Saimaan Teatteri koostuu taitavista nuorista teatterialan ammattilaisista, jotka kiertävät Saimaata veneellä, esiintyen toistakymmentä kertaa eri paikoissa, eri puolilla Saimaata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)