Teatteri-Traktori: Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä. Joensuussa 5.7.2017.

No, huh huh! Olihan se taas kerran taattua Teatteri-Traktorin laatua! Voi, itkujen itku, sitä iloa ja riemua sekä tekemisen meininkiä. Teatteri-Traktori ei ole koskaan mennyt siitä mistä aita on matalin, eikä mennyt nytkään. Mitä lavalta ja lavasteista ei löydy, sitä ei oikeasti tarvita. Ja ne mitä siellä tarvitaan, niin ne järjestetään tavalla tai toisella, ja tällä kertaa varmaan myös "hinnasta piittaamatta".

Jo ennen esityksen alkua, katsojia katsomoon ohjatessa, meno oli lavalla niin vauhdikasta, ettei jäänyt epäselväksi mitä tuleman pitää. Ja sitähän tuli, joka tuutista, sieltä ja täältä. Ei oikein tiennyt minne silmänsä pistäisi ja korvansa höristäisi, kun joka puolella tapahtui ja usein yhtä aikaa. Sinänsä se oli loisteliasta, ettei todellakaan syntynyt "kuolleita hetkiä" ja senkin vuoksi, että lava ja katsomoalue olivat varsin leveitä, jolloin katsoja pystyi kiinnittämään huomiota itselle lähellä oleviin juttuihin. Jossain vaiheessa aikuisena kyllä mietin, että nyt aletaan mennä ihan siinä rajoilla, että tapahtuuko jo liikaakin. Tätä fiilistä oli omiaan lisäämään sekin, että aikuisille katsojille oli vielä yksi veikeä seurattava lisää: nimittäin tämä innostunut lapsiyleisö. Ai, että tuli hyvä ja iloinen mieli näiden lasten eläytymisen ja vekkuleiden ilmeiden määrästä. Ja kun esitys oli verrattain pitkäkin, niin jossain vaiheessa aistin pientä väsymystä ja hengästyneisyyttä ainakin itsessäni, vauhti esityksessä kun ei juurikaan hiipunut esityksen kestäessä. Mikä oli erinomaista sinänsä!

Jos oli lasten ilmeet vekkuleita seurattavaa, niin sitä oli myös näyttelijöiden. Erityisesti Sanni Hirvosen esittämän Annikan ilmeitä ja esiintymistä muutenkin suorastaan rakastin. Roolitus näytelmässä oli napakymppi: myös Meeri Toivonen Peppinä ja Tuomas Salopuro Tommina olivat sisäistäneet roolinsa upeasti. Ja voisin luetella kaikki muutkin, mutta herra Tossavaista näytellyt Aava Kervinen on mainittava vielä. Niin muikean pikku-apinan hän sai aikaiseksi. 

Eniten tykkäsin: Tykkäsin siitä kunnianhimosta millä esitys oli rakennettu ja millä se vietiin alusta loppuun. Ja kun kunnianhimoon yhdistetään taito, niin näin upea on lopputulos!

Eninten ärsytti: Pop cornit. Seurueessamme ollut "herramelkeinviisivee" pahoitti mielensä itkujen kera kun ennen esitystä jonotuksesta huolimatta jäi ilman pop corneja. No, tätinä otin tilanteen haltuun ja käytin koko väliajan niiden hemmetin Pop cornien jonotukseen. Ensimmäinen viisi minuuttia meni odottaessa, että saapuisi joku paikalle niitä myymään, toinen viisi minuuttinen odoteltiin koneen lämpiämistä ja sitten odoteltiin sitä, että niitä poppareita valmistuu... Toivottavasti muissa esityksissä on pop corninkin myynti osattu organisoida paremmin.

Erikoista: Teatteri-Traktori on oivaltanut minusta loisteliaasti lasten teatterin kokonaisvaltaisena pakettina. Meno alkaa siitä, kun alueelle tullaan, ja loppuu siihen kun alueelta poistutaan. Ennen esitystäkin katsomossa on niin mukava meininki, ettei varsinaisen esityksen alkamisen odottelukaan pitkästytä yhtään sen enempää aikuisia kuin lapsiakaan. Ja väliaikakin on täynnä yhtä sun toista ohjelmaa erityisesti lapsille.

Teatteri-traktori: Kolme iloista rosvoa. Joensuun Sinkkolassa 3.7.2016.

Luvassa laadukasta, iloista ja hyväntuulista lasten teatteria. Näillä odotuksilla läksin katsomaan Teatteri-traktorin esitystä, voinee jo sanoa, että joka vuotista perinnettäni. Monia kertoja olen ollut katsomassa ihan aikuisporukalla, tällä kertaa mukana oli myös "herra lähes 4 vee". Ja kyllä Kolme iloista rosvoa ilahdutti minua ja seuruettani myös tänäkin vuonna.

Tunnelma näytelmässä oli iloinen, touhukas ja rempseä ja Kardemumman kylän tapahtumia oli oikein mukavaa seurata tai jopa olla osa sitä, ilman että joutui osallistetuksi sen suuremmin näytelmään. Näytelmän tunnelmaa korostivat hieno ja värikäs puvustus, oivallinen lavastus sekä ilmeikkäät ja iloiset näyttelijät. Minusta on aina todella hienoa olla seuraamassa mukana näytelmää, jossa näyttelijöiden ikäskaala on laaja, kuten tässäkin. Nuorimmat näyttelijät olivat selkeästi lapsia ja vanhimmat taas takuulla aikuisia. Ja siitäkin huolimatta näyttelemisen taso oli tasainen ja laadukas. Jos nyt jotain vähän heikohkoa, niin kuuluvuuden kanssa oli välillä hieman ongelmia, vaikka eturivissä istuimmekin. 

Suurinta iloa koko seurueellemme toi rosvot. Tai roistot, niinkuin tämä pieni herra heitä kutsui. Erityisen jännää hänelle oli, kun rosvot kävivät varastamassa hänen popcorn-astiastaan pari pop cornia. Tätä on muisteltu pitkin viikkoa. Rosvojoukko (Teemu Heikkinen, Meeri Toivonen ja Iiro Tuovinen) oli näyttelijäsuorituksiltaan vahva ja tasainen kolmikko, jonka elämistä kulkuineen, lauluineen ja soittoineen oli hienoa katsella. Lisäksi pitää nostaa esiin myös tuplaroolin Listinä ja Topiaksena tehnyt Tuomas Salopuro, joka teki loistavaa työtä lavalla. Tämä rooli oli enemmänkin meidän aikuisten mieleen.
 

Jos nyt jotain olisi suonut tehtävän toisin, niin näytelmä olisi vain parantunut siitä, että sitä olisi hieman tiivistetty ja lyhennetty. Paikka paikoin tempo ja meno oli vähän hitaampaa ja löysempää ja sen huomasi omien ajatusten lisäksi myös siitä, että eturivin pienemmät lapset alkoivat keskittyä enemmän omiin temppuiluihin maassa olevilla patjoilla kuin itse näytelmään. Kun sitten taas näytelmässä alkoi tapahtua, omat leikit jäivät välittömästi ja alkoi pistämätön tapitus estradille päin.

En voi muuta kuin suositella. Menkää ihmeessä katsomaan ja kannustamaan samalla paikallisia nuoria teatterintekijöitä. Ja kyllä tätä näytelmää todellakin kelpaa mennä katsomaan myös ilman lapsia, jos niitä ei mukaanotettavaksi ole.

Erityisesti ilahdutti: Näytelmä oli kokonaisvaltainen paketti väliaikaohjelmineen, jolloin näyttelijät järjestivät lapsille kaikenlaista näytelmään liittyvää aktiviteettiä ja ilman lisämaksuja.

Erikoista: Hienoa, että Sinkkolan tila sai jäädä kaupunkialueelle ja siellä on mahdollista mm. tämän kaltaiset tapahtumat ja ne alueen eläimetkin, joita meidänkin seurueessa kovasti ennen esitystä ja myös väliajalla ihmeteltiin.


P.S. Valokuvan rosvoista on ottanut Antero Lehikoinen. Kuva on otettu Teatteri-traktorin nettisivuilta ohjaaja Tomi Kervisen luvalla. Myös itseottamamme kuvan, jossa näkyy myös näyttelijöitä, julkaisuun on Kervisen lupa.