Tästä se alkaa

Olen pohdiskellut blogin perustamista jo vuosia. Aiheitakin on tullut ja mennyt. Jonkinlaiseen saamattomuuteen ne ovat aina kaatuneet. Viime kesänä ryhdyin omalle facebook-sivulleni kirjoittamaan arvioita/kritiikkejä/ajatuksia kesäteatteriesityksistä, joita kävin katsomassa. Ja niitähän kertyi. Kokonaiset kolmekymmentä kappaletta. Olisi ollut vielä elokuulla pari mielenkiintoista esitystä katsottavissa, mutta sitten ajattelin, että eiköhän tuossa ole jo yhdelle kesälle tarpeeksi teatteria. Mutta blogin perustaminen jäi kytemään päähän.

Eilen kävin katsomassa tämän kesän ensimmäisen kesäteatteriesityksen. Jotenkin tuntui, etten enää viitsi niitä esityksiä facebookissa ruotia, ja jäin pohtimaan blogin perustamista, päätyen jälleen kerran viitseliäisyyden puutteeseen. Avauduin tästä facebookissakin, ja sain kannustusta blogin aloittamiseen. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan, oman teatteriblogin äärellä.

Teatteriesityksiä käyn vuosittain katsomassa muutamia kymmeniä, riippuen vähän ajasta ja mahdollisuuksista kulkea. Ennätykseni on jostain parinkymmenen vuoden takaa, jolloin yhden vuoden aikana kävin katsomassa kuutisenkymmentä teatteriesitystä. Siis kyllä... Enemmän kuin yhden per viikko! Se vuosi oli hieno, mutta sillä oli seurauksensa, joka kantaa vieläkin jälkiään: Olen melko kriittinen teatterikatsoja. Toisaalta kesken esityksen poistumiset voidaan laskea yhden käden sormilla. Esityksen siis pitää olla todella surkea, mitäänsanomaton, suorastaan tyhjä, että luovutan kesken. Kriittisyydestäni huolimatta, osaan myös antautua teatterin vietäväksi hyvin monentasoisiin esityksiin.

Tässä blogissani tulen kirjoittamaan tulevista teatterielämyksistäni. No, sikäli astun menneisyyteen, että eilisestä esityksestä alkaen meinaan kirjoitella. Ja ehkä saatan joissain kirjoituksissa palata menneisiin esityksiinkin, jotenkin viitaten. Jotkut esitykset ehkä teilaan, toiset kehun, useimmat saavat sekä kiitosta, ihmetystä ja kritiikkiäkin. Harvoin on niin hyvää, etteikö olisi jotain huonoakin, ja päin vastoin. Joku ehkä ihmettelee mikä tarve minulla on haukkua tai teilata esityksiä, varsinkin, jos ne ovat harrastajien tekemiä. Ei mikään, tarvetta ei ole. Mutta koen, että minulla on katsojana (varsinkin jos/kun olen siitä maksanut) oikeus kertoa rehellinen mielipiteeni. Ja kyllä minulla on rohkeutta tehdä se myös julkisesti. Toisaalta olen sen verran elämässäni ollut myös näyttämöllä, että kyllä siellä varsin hyvä käsitys on siitä, mikä esityksessä on vialla ja mikä toimii. Jotta harvoin ne oikeiden kriitikoittenkaan kommentit (hyvässä tai pahassa) ihan puskista tulee. Lisäksi harrastajanäyttelijänä olen myös sitä mieltä, että harrastuksessa, ja kenties myös näyttelijän työssäkin, eteenpäin vieviä ovat asialliset ja perustellut palautteet, niin hyvässä kuin pahassa. Selkään taputtelut ja vuolaat kehut tuovat toki hyvää mieltä, mutta ei niistä muutoin paljon käteen jää. Ja toisaalta kritisoiminenkin ilman perusteluja on yhtä turhaa.

Melkein parasta teatterissa kuitenkin on esityksistä syntyvä keskustelu. On hienoa keskustella ystävien ja läheisten kanssa esityksistä kotimatkalla. On hienoa olla eri mieltä ja avartaa siten omaakin tai toisten näkemyksiä esityksistä. Tämä on tärkeää muistaa tätä blogianikin luettaessa: nämä ovat vain minun mielipiteitä, ne eivät ole oikeita tai vääriä, mutta ne ovat minun mielipiteitä. Teillä jokaisella on täysi oikeus olla mitä mieltä haluatte. Ja hienoa on, jos rohkenette kommentoida ja kertoa oman mielipiteenne ja siten keskustella kanssani teatterista. Ja vielä hienompaa on se, jos tämä blogini antaa jollekulle sysäyksen lähteä teatteriin. Se, jos mikä, saa mieleni iloiseksi.

Hienoja hetkiä teattereissa, meille kaikille!