Itse näytelmä esitettiin tulen ympärillä. Nuotio loimusi keskellä koko esityksen ajan, esiintyjät ympärillä, ja me katsojat rinkinä kaiken ympärillä. On aina mukavaa, kun näyttämö (ja katsomokin) on perinteisestä poikkeava, ja tänään näyttämö katsomoineen sopi tähän esitykseen täydellisesti. Esitys oli ohjattu hienosti huomioiden erilaisen näyttämön ja katsomon, eikä kertaakaan tullut mieleen, että nyt en näe tai kuule. Näyttelijät liikkuivat ja pyörivät luonnollisesti koko esityksen ajan.
Tarina oli kaunis ja herkkä, eräänlaiseksi rakkaustarinaksikin sitä voitaneen kutsua. Minulle teksti oli tämänpäiväiseen mielialaani ehkä aavistuksen liian paatoksellinen ja siksi paikoittain jotenkin raskas tai työläs. Paatoksellista tuntua vahvisti miespääosan esittäjän läpi esityksen kantava hyvin vahva runollinen ilmaisutyyli. Alkuun mietin, että ärsyttääkö se minua vai onko se juuri se tämän esityksen suola. Kun naispääosan esittäjä astui lavalle, kävi tämä miehen runollinen tyyli hieman häiritsemään. Muutoin esiintyjät olivat mielestäni tasavahvoja lahjakkaita nuoria, joita oli ilo katsella ja kuunnella.
Olen ilahtunut siitä, että kesäteatterien lisääntymisen myötä, myös tarjonnan laatu on laventunut. Jos kuka on nk. perinteisten, "hauskojen höpöhöpö"-kesäteattereiden fani, kannattaa tämä RATA-ryhmän esitys kiertää kaukaa, mutta mikäli mieleen ovat myös vakavammat tekstit, suosittelen suuntaamaan Pulsan asemalle. Vielä on jokunen esitys jäljellä.
Erityisesti ilahdutti: Tunnelma nuotion ympärillä oli tiivis ja keskittynyt, ja esitys oli aidosti läsnä.
Erityisesti ihmetytti: Tarinassa jäi jotenkin epäselväksi ajalliset ulottuvuudet. Mikä oli nykyaikaa, mikä menneisyyttä, mitä aikaa elettiin milloinkin?
Erikoista: Keskellä maalaismaisemaa, pois kaupungista on vanha Pulsan asema, upeine miljöineen. Ennen kaikkea iloisen yllätyksen tuotti vanhasta asemarakennuksesta löytyvä ihana kahvila ja sisustuskauppa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti