Suhteellisen hyvin nukutun yön ja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen olimme koko poppoo valmiina teatterintäyteiseen päivään. Neljä esitystä tiedossa ilman paineita. Ilman paineita sen vuoksi, että edellisenä iltana oli nähty jo hieno esitys. Enää ei tarvinnut pelätä, että nähdäänkö yhtään hyvää vai millaisia tulevat esitykset ovat. Ihan sama, sillä nyt oli ainakin yksi hyvä esitys nähty, kaikki muu on vain plussaa. Ja huonoistakin esityksistä riittää aina keskusteltavaa, mutta myös opittavaa.
Tikkurilan teatteri: Ihmisen osa, la 28.1.2017 klo 10.00 Mikkelin teatteri, suuri näyttämö
Vaan eipä olisi lauantaita voitu hienommin aloittaa, kun näin upealla näytelmällä. Teksti oli hyvä, ellei peräti loistava, nykyaikainen ja ajassa oleva näytelmä, jossa oli hieno "draaman kaari". Näytelmä oli toteutettu hienosti, lavastus oli visuaalisesti hieno, mutta myös paljon puhuva. Kun vielä näyttelijät tekivät lavalla loistavaa työtä, ei tästä esityksestä voi juuri muuta sanoa, että nautinnollinen esitys. Ja näin jälkikäteen voin sanoa kuin, että Tikkurilan teatterin Ihmisen osa sai minulta näyttämöpäivien jaetun ykkössijan. Tässä oli myös teksti, jonka mielellään näkisin tehtynä vaikka tässä omassa "kotiteatterissani" Louhiteatterissa.
Teatteri Kultsa (Helsinki): Perheenjäsen, la 28.1.2017 klo 13.00 Kansalaisopisto
Jos aamu alkoi hienolla näytelmällä, niin jatkoa ei seurannut. Tämä näytelmä ei oikein osunut minun, tai meidän makuumme. Näytelmän alku oli sekava, ei oikein saanut kiinni esityksestä ja se kyllä vaikutti koko esitykseen. Esitys oli ehdottomasti liian pitkä, laulut olivat jotenkin irrallisia ja muutenkin turhia, varsinkin kun näyttämöllä ei ollut varsinaisia laulajia. Näytelmän aihe oli sinänsä ajankohtainen, mutta sen sisällä olevat monologit olivat liian pitkiä, ja jotenkin tuntui, ettei näytelmä oikein edennyt. Tuli harvinaisen vahvasti sellainen olo, että ei vaan kiinnosta... Tätä ehkä tuki näytelmän rakenne, joka teki näytelmästä ikään kuin keskustelutilaisuuden. Viimeinen niitti arkkuun oli minun ja myös koko seurueemme inhoama yleisön osallistaminen. Mutta tämänkin näytelmän ansio oli ehdottomasti erittäin hyvä näyttelijätyö.
Otava Ensemble: Avuttomia, la 28.1.2017 klo 16.30 Musiikkiopisto
Ensimmäiset kiitokset siitä, että kerrankin oli maltettu pitää näytelmä kohtuullisen mittaisena ilman turhaa venyttämistä. Vähän vajaa tunti oli tälle näytelmälle juuri se oikea mitta. Teksti oli vanhaa suomea ja siten hieman kummallista ja vierasta. Välillä jopa tuli tunne, ettei ymmärrä, mutta ei se juuri haitannut lopulta. Vaikka teksti oli vanhaa, oli näytelmä silti tehty modernilla otteella hyvin vähäeleisesti aina lavastusta myöden. Ja se toimi. Näyttelemässä oli neljä näyttelijää ja yhtä lukuunottamatta kaikki näyttelijät tekivät rooleja ristiin. Se ei haitannut yhtään, päin vastoin jälkeen päin keskustelimme siitä, miten oivallisesti ja hienosti olikaan saatu aikaan se, ettei aina tarvitsekaan olla sama näyttelijä tekemässä yhtä roolia, vaan että voidaan toteuttaa niinkin, että useampi näyttelee jotain roolia. Riskinsä siinä tavassa on, mutta tässä näytelmässä se toimi. Näyttelijät osasivat asiansa, näyttelivät erittäin hyvin ja homma toimi. Jos jotain erityisesti haluan murmattaa, niin kyllä minua vaan häiritsee näyttelijän nenärengas (tatuointi tms.), jossa sillä ei ole roolia esityksessä. Rikkoo jotenkin tunnelmaa ja ajankuvaa yleensä. Kokonaisuutena ei tämä näytelmä mikään huikea elämys ollut, mutta meni ehdottomasti positiivisen puolelle ja roimasti.
Jyväskylän huoneteatteri: Anna Liisa, la 28.1.2017 klo 20.00 Mikkelin teatteri, suuri näyttämö
Illan päätteeksi olikin sitten mukavaa katsoa sitä toista top1-näytelmää. Ennen esitystä kävimme syömässä, ja alkoi rankka päivä painaa. Tuumasin esityksen alussa vieressäni istuneelle tuntemattomalle rouvalle, että jos tämä on huono, niin varmaan nukahdan. Ja pyysin tönimään, jos alan siinä kuorsailemaan. Väliajan koittaessa tämä sama rouva tuumasi minulle, että et tainnut nukkua. Joo, en nukkunut, ei joutanut :-)
Tämä Canthin Anna Liisa oli nykyaikaistettu, moderni tulkinta vanhasta näytelmästä kuitenkin niin, että näytelmän aikakausi oli taustalla. Näyttelijäntyö oli erittäin vahvaa, ja käytännöllisesti katsoen läpi koko esityksen oli tunne, että olen katsomassa Mikkelin kaupunginteatterin esitystä, siis ammattilaisten tekemää esitystä. Jos nyt jotain negatiivista sanoisi, niin ensimmäinen puoliaika oli hieman sekava monien päällekkäisten tasojen ja tapahtumien vuoksi. Toinen puoliaika rauhoitti ja kokosi näytelmän. Ja oli se hieno ja huikea!
Päivä oli kyllä rankka, mutta antoisa. Kyllä neljä esitystä samalle päivälle on aika paljon, mutta onneksemme esitykset olivat pääsääntöisesti hyviä. Jälkikäteen pohdimme sitäkin, että olisi pitänyt näyttämöpäivien luonteen (siis että käydään katsomassa useita esityksiä) rohkeammin lähteä pois kesken esityksen, jos esitys ei miellytä. Näin saa päälle enemmän lepoaikaa ennen seuraavaa esitystä.
Illan päätteeksi osallistuimme vielä teatterin pienellä näyttämöllä olevaan keskustelutilaisuuteen, jossa Katriina Honkanen jututti Miko Jaakkolaa ohjaukseen liittyen. Tämän vuotinen keskustelutilaisuus ei kyllä ollut lähellekään niin hyvä kuin viime vuonna, johtuen osaltaan siitä, että Miro Jaakkolalla ei ollut lainkaan kokemusta harrastajateatterin ohjaamisesta ja näin ollen meille harrastajille tärkeä ulottovuus keskustelusta jäi uupumaan lähes täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti