Vietän vuoden viimeisen päivän iltaa. Naputtelin juuri loppuun kirjoitukseni parista viimeisimmästä esityksestä. Tämän vuoden saldo oli 33 nähtyä esitystä. Vähän reilu yksi esitys kahta viikkoa kohden. Se on varmaan sellainen viime vuosien keskiarvon luokkaa oleva lukema, jos unohdetaan toissa vuosi, jolloin kävin pelkästään kesäteatterissa 30 kertaa kesän aikana.
Kiitos kaikille läheisilleni, ystävilleni ja kavereilleni seurasta. En mielelläni lähde teatteriin yksin. On aina kivempaa keskustella esityksen jälkeen jonkun kanssa. Vaihtaa ajatuksia, ollaanpa sitten samaa mieltä tai eri mieltä. Tänä vuonna kävin muutaman esityksen katsomassa yksin. Mieheni Ari oli kanssani teatterissa kuusi kertaa. Joskus kerroinkin jossain, että mieheni käy teatterissa vain kymmenkunta kertaa vuodessa. Sanaan "vain" tartuttiin välittömästi. Suomalaiselle miehelle kymmenkunta kertaa vuodessa teatterissa ei ole "vain", kuuleman mukaan moni suomalainen mies ei edes elämässään käy niin monta kertaa teatterissa. Tottahan se lienee. Siksipä en vähättele enää edes mieheni tämän vuotista kuutta kertaa. Kiitollinen olen hänen seurastaan, sillä eihän tämä teatteri varsinaisesti hänen harrastuksensa ole... Tahdon kuitenkin vielä nimeltä kiittää tämän vuoden muut aktiiviteatterikaverini: Miia, Tuija, Anni, Silja ja Tiina. Teidän kanssanne olen useimmat esitykset käynyt katsomassa. Kiitos, jatketaan ensi vuonna tästä!
Ensi vuosi jatkuu siitä mistä se alkoi tänänkin vuonna: tammikuun lopussa on Mikkelissä työväen näyttämöpäivät. Viikonloppu täynnä teatteria, useita esityksiä. Se on kyllä hyvin voimaannuttava viikonloppu. Keväällä käydään katsomassa sitten mitä eteen tulee, muutamiin esityksiin on lippuja varattuna tai ostettuina. Ja kesäteatterit aikanaan ovatkin sitten oma lukunsa. Kuluneena vuonna en itse ollut tekemässä teatteria, olin vain nautiskelijan puolella. Tulevana vuonna todennäköisesti päädyn itse lavallekin, mutta katsotaan sitä sitten aikanaan. Jännityksellä myös odotan miten "Suomi 100 -vuotta" näkyy teatterinlavalla, toivottavasti muutakin tarjontaa on kuin talvi-/jatkosotaa, ja mielellään runsaasti.
Jos vielä teen ihan lyhyen kertauksen tämän vuoden esityksiin, blogiahan aloin kirjoittamaan vasta kesäkuussa. Laidasta laitaan olen nähnyt esityksiä. Olen nähnyt toppia ja floppia, ja hauskoja ja koskettavia. Tämän vuoden minun top6-esityksiin nousevista esityksistä viisi on hauskoja, naurettavia. En tiedä mistä se kertoo, sillä normaalisti olen teatterissa varsin huono nauraja. Tämä vuosi oli sitten minulle ilmeisesti hauskojen esitysten vuosi. Ehkä ensi vuosi on toisenlainen. Sitä odotellessa toivotan teille lukijoilleni kiitoksia, että olette jakaneet kirjoituksia kanssani, ja oikein hyvää teatterivuotta 2017!
Vuoden 2016 TOP-6 (eivät ole järjestyksessä)
- Lappeenrannan kaupunginteatteri: Mummo
- Lappeenrannan kaupunginteatteri: Paniikki
- Joensuun kaupunginteatteri: Havukka-ahon ajattelija
- Uusi iloinen teatteri: Melkoisia muskettisotureita
- Teatteri Imatra: Kekkonen - syntymästä kuolemattomuuteen
- Jyväskylän huoneteatteri: Kolme apinaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti