Oli päivän selvää, että haluan mennä katsomaan Hannelen esittämän Susi-esityksen. Siitäkin huolimatta, että etukäteen pelkäsin kovasti, etten ymmärrä siitä mitään. Tiesin jo etukäteen esityksen olevan jotenkin performanssityyppinen, sisältäen tanssia, puhetta, näyttelemistä. Ja rehellisesti sanottuna tämän tyyppiset esitykset ovat aina olleet minulle vaikeita. Ei vaan minun järki, yleissivistys ja taiteellinen äly riitä ja en mahda sille mitään. Ja niin kävi toteen tämä minun pelkoni tälläkin kertaa.
Esitys oli visuaalisesti hieno. Jotenkin todella kylmässä säässä ladossa yleisössä värjöttely vielä korosti sitä visuaalisuutta, varsinkin silloin kun kynttilät lepattivat taustalla. Hannele Turunen vahvana tulkitsijana oli vahva ja vakuuttava tälläkin kertaa, sitä ei käy kiistäminen. Mutta kun itse sanoma ei aukene, niin ei se vaan aukene. Mutta ajatuksia se herätti noin yleisesti. Esityksen aikana ennätin miettimään susiasioita ja muitakin vastakkain asettelun aiheuttavia asioita esim. maahanmuuttoa. Mietin sitä, että miksi nykyään aina pitää kaikki asettaa vastakkain. Miksi mistään asiasta ei voi keskustella edes hiukan ymmärtäen toistensa puolia? Miksi kukaan ei tee taidetta tai esitystä, jossa molemmat puolet tulevat kuulluksi? Miksi halutaan hakea konflikteja eikä rauhaa? Siltä se minusta vaikuttaa. Ehkä minä mietin tällaisia, koska minusta kaikilla asioilla on puolensa. Niin susissa kuin maahanmuutossakin. Ehkä siksi minua ei myöskään itkettänyt esityksen lopussa. Ei itkettänyt, koska minä en tiennyt (tai ymmärtänyt) miksi se susi tapettiin. Koska sille tappamisellehan voi olla joku perusteltu syy (sairas, häiriintynyt tms.).
Eniten ilahdutti: Kohtaus herra Mäyrä(koiran) kanssa oli minusta valloittava. Siinä kohtauksessa sain myös kiinni sanoman. Tai ainakin minulle sillä oli ymmärrettävä sanoma. Sitähän tämä maailma on: yhtä sönköttämistä, ettei vaan asettele sanojaan väärin, ettei kukaan ymmärrä väärin, ettei kenellekään tule pahamieli, ettei, ettei, ettei. Ja tätä kirjoittaessanikin mietin, että mitä sanoja kirjoitan ja miten sanon, ettei kukaan pahoittaisi mieltä. Enkä nyt edes ajattele tämän esityksen esiintyjiä, vaan yleisemmin näitä susi- tai maahanmuuttofanaatikkoja puolelta tai toiselta. Ja siitäkin huolimatta varmasti moni pahoittaa mielensä, ja minutkin leimataan ties miksi. Outoa, sillä minähän olen omituinen harmaan tien ajattelija, jolta löytyy ymmärrystä molemmille puolille tiettyyn rajaan saakka. Ja asiasta riippuen se raja on eri puolilla eri kohdissa.
Eniten ärsytti: Englannin kieli. Sehän se eniten tökki. Minä ymmärsin kaiken, kyse ei ole siitä. Mutta en minä vaan tykkää siitä, että kun katsomoon tulee muutama ulkomaalainen kaveri, niin esityskielikin muuttuu osittain toiseksi. Tuohon edellä mainittuun iloitsemaani kohtaukseen olisin mieluummin eläytynyt ihan vain suomen kielellä. Ja aina mietin sitäkin, että entäs jos katsomossa olikin joku sellainen, joka ei englantia ymmärrä. Niinhän se on, että kun yhdelle kumarrat niin toiselle pyllistät. Tämän esityksen sinällään voi toteuttaa helpostikin englanniksi, mutta kannattaisiko pitää sitten ihan erikseen englannin kielinen esitys, jolloin katsojat voivat jo etukäteen asiaan orientoitua. Minä vain nyt satun rakastamaan suomen kieltä.
Erikoista: Olenkohan tulossa vanhaksi ja kärttyiseksi, mutta en minä ymmärrä tätä nykyajan vapautunutta taidekulttuuria, jolloin katsojatkin voivat puuhailla omiaan esitysten aikana? Varmaan olen. Mutta kyllä minun taidenautintoani (vaikken paljon ymmärtänytkään) latisti ihan oikeasti se, että esityksen ollessa herkimmillään, takanani oleva henkilö päätti alkaa syömään omenaa, haukkaillen ja rouskutellen omenaansa varsin äänekkäästi. Siis että eikö edes tuntia voi olla syömättä?
Kesäteatteria tai teatteria kesällä: Tähän loppuun on sanottava vielä se, että tästä se sitten alkoi: minun kesäteatteri -kauteni. Tämä esitys nyt ei luonnollisestikaan ollut varsinainen kesäteatteriesitys vaan paremminkin teatteriesitys kesällä, joskin siitä kesästäkin voidaan olla montaa mieltä, niin kylmä oli keli esityksen aikaan. Vaikkei tämä nyt varsinaisesti minun suosikkiesitykseni ollut, niin olisi kausi voinut kuulkaa paljon pöllömminkin alkaa. Ja yhdestä asiasta olen varma, että kovastakin kritiikistäni huolimatta, tämä esitys on takuulla tulevan kesän esityksistä enemmän top kuin flop-osastoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti