Vuokonjärven kesäteatteri: Vihtorin harha-askel. Juuassa 25.6.2017.

Nyt heti alkuun täytyy todeta, ettei tämä Vuokonjärven kesäteatteri osunut eikä uponnut minuun, tänäkään vuonna. Kuuliaisesti koitan käydä aina silloin tällöin katsomassa, mutta aina vaan saan todeta, että minä en ole edelleenkään tämän teatterin kohdeyleisöä. Olen ymmärtänyt, että Vuokonjärvelle tehdään melko paljon ihan bussiretkiä erilaisten järjestöjen toimesta, ja kyytiläisten keski-ikä on käsittääkseni jonniin verran minua enemmän. Ja ilmeisesti he tykkäävät, hyvä niin. Näin sitä jokaiselle teatterille löytyy omat katsojansa ja tykkääjänsä, ja se lienee tämän kesäteatteri-Suomen tai kesäteatteri-Pohjois-Karjalan suola.

Mikä sitten Vuokonjärvellä mättää minun makuuni? Monikin asia. Ensinnäkin tekstit. En ole vielä koskaan nähnyt Vuokonjärvellä sellaista kesäteatteriesitystä, joka olisi tekstillisesti/tarinallisesti minun makuuni. Tämän vuotinenkin Vihtorin harha-askel oli niin ennalta arvattava, ettei se minua enää naurata. Vieressäni istunut vanhempi mies myhisteli ääneen useita tilanteita ennakoiden, että kohta käy niin, ja niin kävikin, mutta silti tuo mies jaksoi nauraa. Minua ei kyllä valitettavasti nämä ennalta tiedetyt asiat naurattaneet.

Toinen asia mikä Vuokonjärvellä hiertää on tämä puitteitten ja esityksen laadun kohtaamattomuus. Tosin tämä ei kyllä ole pelkästään Vuokonjärven ongelma. Eli on rakennettu hienot katetut katsomot ja hankittu äänentoistot, jotka antavat odottaa itse esitykseltä todella paljon. Mutta kun sitten se itse esitys kautta linjan on kohtuullisen vaatimattomalla harrastajateatteritasolla, niin ristiriita on valmis. Lisäksi kun tekniikka toimii miten toimii ja nytkin sunnuntaina kuunneltiin kovaäänisten kautta hengityshuokailuja, niin eipä se kivaa ole. Nytkin sunnuntaina mietin, että miten ihanaa olisi rakastua Vuokonjärven upeissa maisemissa tuohon näytelmään ja rehelliseen harrastajatekemiseen, jos istuttaisiin aidoissa oloissa taivaan alla riukupenkeillä ilman mitään hienosteluja. Kun odotukset olisivat samalla tasolla kuin tekeminen, niin silloin voisin arvostaa ja tykätä, helpostikin. Toki ymmärrän Vuokonjärveä siinä mielessä, että näillä puitteillahan palvellaan juurikin sitä heidän ydinyleisöään ja saadaan ne bussilastit liikkeelle. Jotta tässä nyt kritisoin tätä kuviota vain omasta itsekkäästä näkökulmastani.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Itse esitys reipastui ja parani toisella puoliskolla huomattavasti kautta linjan. Jopa näyttelijät olivat monilta osin mielestäni ihan eri tasolla kuin näytelmän alkupuolella. Näytelmässä myös laulettiin jonkin verran. En ole ihan varma olivatko laulut sinänsä tarpeen, mutta ainakin ne laulettiin sellaisella varmuudella, että niitä oli kiva kuunnella.

Eniten ärsytti: No, äänentoistohan se ärsytti eniten ja ne sitä kautta kuuluvat huokailut sun muut toimimattomuudet. Ja se ärsyttää teatterissa lähes aina. Jos se ei ole jollekin blogiani lukevalle vielä käynyt ilmi, niin minä siis noin yleisestikin inhoan mikityksiä teatterissa, erityisesti harrastajateatterissa: koska ne harvoin toimivat kunnolla, koska ne pienentävät näyttelemisen, koska sieltä usein kuuluu kaikkea ylimääräistä mm. hengitystä ja koska se ei vaan ole mukavaa, ettei ole kärryillä kuka puhuu, kun ääni tulee aivan toisaalta. Vuokonjärvelläkin kaiuttimet on sijoitettu katsomon laidoille, jolloin äänet tulevat hassusti sivusta, kun näyttelijät kuitenkin ovat edessämme. 

Eniten ilahdutti: Vuokonjärvellä ilahduttaa aina se upea maisema ja paikka. Ilahdutti sekin, että taustan järveä hyödynnettiin näytelmässä.

Erikoista: Pohdiskeltiin kotimatkalla sitä, että onhan se teatteriharrastajana hienoa, että todennäköisesti Leader-rahoituksen turvin on näitä hienoja teatterikatsomoita ja muita puitteita saatu maakuntaan todella paljon. Jännää on kuitenkin se, että omaan makuun useimmat alueemme esityksellisesti tasokkaimmista kesäteattereista katsellaan ihan taivasalla. En tiedä mistä se kertoo, mutta toivottavasti myös erityisesti näillä hulppeat puitteet omaavilla harrastajakesäteattereilla on jatkuvuutta niin näyttelijöiden kuin katsojienkin puolelta, kun väki ikääntyy.