Imitaation ilotulitusta Finnhitsien tahtiin. Siinäpä se taitaa tämä esitys lyhyesti kuvailtuna olla. Imitoinnit sujuivatkin varsin mallikkaasti koko väeltä ja niitä oli ilo katsella hymyillen. Ja erityisesti ilahdutti sekin, että näyttelijäporukalle oli lauluntaitokin luotu, joten mielellään kuunteli vanhoja Finnhitsejä ja vähän muutakin, toki usein uudelleen sanoitettuna.
Vaikka esitys kaikkineen oli ihan hyvin tehtyä ja hyväntuulista, jätti se kuitenkin vähän valjun olon. Viime kesänä loistanut Paavo Väyrynen oli yhtä hyvä kuin viime vuonnakin, mutta kun se oli jo nähty viime vuonna. Moni muu oli näkemättä Imatralla, mutta silti pääosin varsin loppuunkaluttuja imitointihahmoja, erityisesti Sauli Niinistö, joka luonnollisesti Linnan juhlat -esityksessä oli varsin suuressa roolissa. Esityksen jälkeen oli enempikin fiilis, että voi itku kun olisi saanut nähdä ja kokea tuota taitoa ja antautumista joidenkin uudempien hahmojen ja sitä myöden myös tuoreiden vitsien kera. Kun vielä lisäksi itse esityksen käsikirjoitus oli vähän, tai aika paljonkin, sellainen keksimällä keksitty ja tarinaltaan hyvin ohut, ei esityksestä lopulta juuri mitään kotimatkaa pidemmälle käteen jäänyt.
Eniten tykkäsin: Tykkäsin esiintyjien taidokkuudesta. Siitä ei tämä esitys kiinni jäänyt.
Eniten ärsytti: No, se yleisön osallistaminenhan ei minun mieleen ole edelleenkään. Jotenkin vaivaannuttaa aina, vaikka itse en siihen tälläkään kertaa osallistunut.
Erikoista: Imatralla oli esityksen aikaan kosken (joen) toisella puolella Imatran ajot, jotka kyllä kuuluivat varsin selvästi teatteripaikalle. Lisäksi ilmeisesti Imatran ajoihin liittyen teatteripaikan yllä pörräsi useampaan kertaan hyvin äänekäs helikopteri. Ihmettelen kyllä suuresti, ettei kesäteatterin aikatauluja laadittaessa oltu lainkaan huomioitu tätä suurta ääntä pitävää tilaisuutta, joka oli todella lähellä teatteria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti