Mitäpäs tästä sanoisin? No, ehkä sen, että ei tällä esityksellä mennä tämän kesän top vitoseen, ja eikä edes top kymppiin. Ei osunut, eikä uponnut minun huumoriini nämä vitsit, eikä kyllä käsikirjoituskaan sisällöltään loistanut. Kärjistäen voisin sanoa, että esityksessä oli tasan kolme tapahtumaa: tuli ero, perustettiin miesten kaupunki ja lopussa palattiin yhteen. Kaikki muu välissä oli enemmän tai vähemmän diibadaabaa.
Se, mikä esityksessä oli hyvää, oli runsaan musiikin uppoaminen itse esitykseen, niin että esitys samalla kulki eteenpäin. Haitaristi oli todella taidokas, samoin miespääroolia esittänyt nuori mies lauloi niin jumalaisesti pehmeällä tangoäänellään, että olisin voinut kuunnella pelkästään häntä. Toki muutkin suoriutuivat lauluistaan hyvin, joskin alkuun vähän tuli tunne, että voisitteko naiset laulaa kovempaa.
Näytteleminen oli kaikilla vaivatonta ja sitä oli sinällään ihan mukava seurata. Lavastus oli tänäkin vuonna sillä tasolla, että lavalle tuotiin sama vanha sohva ja kirjoituspöytä kun edellisinäkin vuosina ja sen lisäksi muuta ylijäämähuonekalua mitä vähän tarvittiin tai sitten ei. Rojottipa näyttämöllä vanha pakastinkin, jolla ei ollut näytelmässä yhtään mitään virkaa. Tai no sen verran oli virkaa, että pakastimen päällä oli vanha lankapuhelin, johon kännykästä soitettiin. Ja kerran haitaristi nojasi pakastimeen. Niin, ja puvustus vaikutti rakentuneen hyvin pitkälle samalla teemalla: mitä vanhaa ja tarpeetonta jostain kaappien tai kirpputorien kätköistä on löytynyt. Voi, kun vielä jonain päivänä täällä Enon kesäteatterissa näkisi näytelmän, jossa visuaaliseen puoleenkin panostettaisiin.
Eniten ihastutti: Taidokas musiikki, erityisesti haitaristin ja päämiesroolia esittäneen osalta.
Eniten ärsytti: Esityksestä ei ollut tarjolla minkäänlaista käsiohjelmaa!! Ei ilmaiseksi, eikä edes ostettuna. Käsiohjelmasta on minusta mukavaa yleensä lukea ennen esitystä ohjaajan mietteitä esityksestä, mutta ennen kaikkea haluan tietää, ketä on esiintymässä. Kun tätä ei ollut, niin jäi haitaristi haitaristiksi ja miespääosanesittäjä miespääosanesittäjäksi. Erityisen harmittavaa se on näiden upeiden ja lahjakkaiden nuorten henkilöiden osalta, että jäävät yleisölle tavallaan tuntemattomiksi.
Erikoista: Ensimmäinen itikanpurema kesäteatterissa. En ole tarvinnut tänä kesänä hyttysmyrkkyjä, kun yleensä vieressäni on istunut ystäväni, jota itikat rakastaa. Tähän esitykseen ei tämä ystäväni päässyt, ja toinen ystäväni ei selkeästikään ollut yhtä herkullinen, kun minäkin sain yhden hyttysenpureman osakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti