perjantai 21. heinäkuuta 2017

Loukun kesäteatteri: Rakkausresepti. Lieksan Loukussa 19.7.2017.

Menen nyt suoraan asiaan. Ai, kamala sentään ja vaikka mitä. Nyt tuli nähtyä varmaan tämän kesän ala-arvoisin käsikirjoitus näytelmäksi tehtynä. Ja kun käsikirjoitus on näin kamala, niin ei siitä varmasti saa mitenkään taiottua hyvää esitystä. Mikä siinä sitten oli kamalaa? Ensinnäkin se, että on oikeasti aika käsittämätöntä, jotta vielä tänä päivänä noin rasistinen näytelmä pääsee esitykseksi saakka, ja vielä uskomattomamman siitä tekee se, että näytelmä on kirjoitettu vain vuosi sitten. Kotimatkalle päästyämme meidän oli pakko ryhtyä googlettamaan, että kuka tämän on kirjoittanut ja milloin. Ja yllätyimme todella kun kirjoittajaksi paljastui vähän päälle nelikymppinen henkilö, ja näytelmä oli viime vuodelta. Tässä näytelmässä sai osansa romanit, ulkomaalaiset, seksuaalivähemmistöt ja ketähän vielä. Huumorin varjossahan sitä tietysti tehtiin, mutta ei meitä ainakaan naurattanut, ja ikävää mielestämme oli, että sillä teemalla vielä tänä päivänä huumoria haetaan.

Toinen käsikirjoitukseen liittyvä perusongelma oli sen ajallinen sekamelska. Näytelmä sijoittui nykypäivään, mutta kuitenkin se oli täynnä toinen toistaan omituisempia asioita, jotka eivät ole lainkaan nykypäivää. Lähdetään nyt vaikka siitä asetelmasta, että todellakaan tänä päivänä ei ole missään Pakaranmutkan kylässä omia terveyskeskuksia tai poliisilaitoksia. Ja vaikka tämän asetelman olisi vielä nielaissutkin, niin muutenkiin oltiin ajallisesti siellä sun täällä, jopa samassa repliikissä tai tilanteessa. Toki tätä ajallista sekametelisoppaa luotiin myös lavastuksella ja osin puvustuksellakin, jotka olivat väliin 60-luvulta, välillä 80-luvulta ja mistä lie milloinkin. Ja sitten kun vielä käsikirjoitus oli muutoinkin niin heppoinen, niin kyllä siinä ohjaaja saisi taikuri olla saadakseen käsikirjoituksen syttymään kunnon näytelmäksi, varsinkin kun näyttelijöinä oli keskinkertainen, mutta sinänsä innokkaan oloinen harrastajateatteriväki.

Eniten tykkäsin: Näyttelijöiden omasta läpinäkyvästä innostuksesta. Se on harrastuksessa aina hienoa, vaikka erityisesti nk. vieraana katsojana (eli ei tuttuja tai tekijäkaartissa) toivoisi innostuksen siirtyvän myös siihen näyttelemiseen ja sen tason kehitykseenkin.


Eniten ärsytti: Käsikirjoitus kokonaisuudessaan.

Erikoista: Seurueessamme on yksi vegaani. Olemme huomanneet kiertäessämme näitä kesäteattereita, että vaikka väliaikatarjoilut olisivat kuinka monipuolisia ei vegaanista purtavaa ole tarjolla ollut, joitain yksittäisiä sattumia (esim. karkkipussi, joka on nyt sattunut olemaan vegaaninen) lukuunottamatta. Mutta Loukussapa oli oikein tietoisesti tarjolla vegaanista jäätelöä. Harmittaa nyt jälkeenpäin, että olisi asian kannatuksen vuoksi pitänyt itsekin ostaa se jäätelö, vaikken muutoin vegaani olekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti