Jo ennen esityksen alkua, katsojia katsomoon ohjatessa, meno oli lavalla niin vauhdikasta, ettei jäänyt epäselväksi mitä tuleman pitää. Ja sitähän tuli, joka tuutista, sieltä ja täältä. Ei oikein tiennyt minne silmänsä pistäisi ja korvansa höristäisi, kun joka puolella tapahtui ja usein yhtä aikaa. Sinänsä se oli loisteliasta, ettei todellakaan syntynyt "kuolleita hetkiä" ja senkin vuoksi, että lava ja katsomoalue olivat varsin leveitä, jolloin katsoja pystyi kiinnittämään huomiota itselle lähellä oleviin juttuihin. Jossain vaiheessa aikuisena kyllä mietin, että nyt aletaan mennä ihan siinä rajoilla, että tapahtuuko jo liikaakin. Tätä fiilistä oli omiaan lisäämään sekin, että aikuisille katsojille oli vielä yksi veikeä seurattava lisää: nimittäin tämä innostunut lapsiyleisö. Ai, että tuli hyvä ja iloinen mieli näiden lasten eläytymisen ja vekkuleiden ilmeiden määrästä. Ja kun esitys oli verrattain pitkäkin, niin jossain vaiheessa aistin pientä väsymystä ja hengästyneisyyttä ainakin itsessäni, vauhti esityksessä kun ei juurikaan hiipunut esityksen kestäessä. Mikä oli erinomaista sinänsä!
Jos oli lasten ilmeet vekkuleita seurattavaa, niin sitä oli myös näyttelijöiden. Erityisesti Sanni Hirvosen esittämän Annikan ilmeitä ja esiintymistä muutenkin suorastaan rakastin. Roolitus näytelmässä oli napakymppi: myös Meeri Toivonen Peppinä ja Tuomas Salopuro Tommina olivat sisäistäneet roolinsa upeasti. Ja voisin luetella kaikki muutkin, mutta herra Tossavaista näytellyt Aava Kervinen on mainittava vielä. Niin muikean pikku-apinan hän sai aikaiseksi.
Eniten tykkäsin: Tykkäsin siitä kunnianhimosta millä esitys oli rakennettu ja millä se vietiin alusta loppuun. Ja kun kunnianhimoon yhdistetään taito, niin näin upea on lopputulos!
Eninten ärsytti: Pop cornit. Seurueessamme ollut "herramelkeinviisivee" pahoitti mielensä itkujen kera kun ennen esitystä jonotuksesta huolimatta jäi ilman pop corneja. No, tätinä otin tilanteen haltuun ja käytin koko väliajan niiden hemmetin Pop cornien jonotukseen. Ensimmäinen viisi minuuttia meni odottaessa, että saapuisi joku paikalle niitä myymään, toinen viisi minuuttinen odoteltiin koneen lämpiämistä ja sitten odoteltiin sitä, että niitä poppareita valmistuu... Toivottavasti muissa esityksissä on pop corninkin myynti osattu organisoida paremmin.Erikoista: Teatteri-Traktori on oivaltanut minusta loisteliaasti lasten teatterin kokonaisvaltaisena pakettina. Meno alkaa siitä, kun alueelle tullaan, ja loppuu siihen kun alueelta poistutaan. Ennen esitystäkin katsomossa on niin mukava meininki, ettei varsinaisen esityksen alkamisen odottelukaan pitkästytä yhtään sen enempää aikuisia kuin lapsiakaan. Ja väliaikakin on täynnä yhtä sun toista ohjelmaa erityisesti lapsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti