Tämän kesän ensimmäinen kesäteatteri kotiseuduilla. Ja trilogian kaksi ensimmäistä osaa nähneenä odotukset olivat varsin korkealla. Mutta voi itkujen itku... Tämä trilogian viimeinen osa ei yltänyt lähellekään edeltäviä osiaan, ei tarinallisesti sen enempää kuin esityksellisestikään. Tämä näytelmä oli valitettavasti iso pettymys.
En tiedä oliko käsikirjoittaja Lauri Jänis ammentanut kaikkensa jo kahteen edelliseen osaan, vai johtuiko se siitä, että tässä viimeisessä osassa oltiin liian lähellä nykyaikaa liikuttaessa 70-80 -luvuilla, mutta tarinallisesti tällä näytelmällä ei ollut oikeastaan mitään sanottavaa. Myös juonellisesti tarina oli sikäli läpinäkyvä, että alusta alkaen oli selvää mitä päähenkilöille tulee tapahtumaan. Yllätyksellisyys uupui täysin.
Hämmentävää oli myös se, että aiemmin näyttelijöiden taso on ollut oikeinkin hyvää harrastajanäyttelijätasoa, nyt esitys oli välillä lähes tuskallista katsottavaa. Valitettavan monen ilmaisu oli repliikistä toiseen huutamista, myös tekstin haltuunotto oli vielä vaiheessa. Näyttelijät takeltelivat repliikeissään ja paikka paikoin näytelmä jopa pysähtyi, kun näyttelijät hakivat repliikkejään. Ihmettelin, miksi näytelmässä ei käytetty kuiskaajaa, jos/kun näyttelijät eivät pysty edes auttamaan toisiaan "black out" -tilanteissa. Minusta huomattavasti pienempi paha on reilusti kuiskaajan käyttö, kuin se, että näyttelijätoveri suhisee lavalla kolleegalleen, että sinun pitää nyt sanoa sitä sun tätä. Varsinkin kun nämä suhinat myös eturiviin asti ainakin kuuluivat. No, teksti varmasti läpimenojen myötä sujuu paremmin, nythän oli vasta toinen esitys.
Esitystä katsottaessa ihmetytti myös ajan kuvaus. Puvustukseen, jolla aikaa olisi voitu loisteliaasti kuvata, ei oltu juurikaan panostettu, tai siltä se ainakin tuntui. Joku yksittäinen kolttu tai puku toi aikakauden mieleen, suurin osa muistutti jostain menneestä sijoittumatta erityisesti millekään aikakaudelle. Sen sijaan aikaa kuvattiin päälleliimatuilla tarinoilla musiikkipätkineen, aina Elviksestä Pelle Miljoonaan. Nämä jäivät kyllä jotenkin irrallisiksi, ainakin minun makuun. Toinen ihmetystä aiheuttava tekijä oli kiireen ja ruuhkaisuuden kuvaus. Sitä hoettiin sanallisesti näytelmän alusta loppuun, mutta ilmauksessa tai ohjauksessa se ei kyllä näkynyt oikeastaan millään lailla. Olisin odottanut kiireen tunnun luomiseksi sanojen lisäksi myös tekoja.
Näyttämö itsessään on mukava ja erilainen. Kun normaalisti katsomo sijoitetaan rinteeseen ja näyttämö tasaiselle, oli tässä näytelmässä, kuten edeltäjissäänkin, näyttämö sijoitettu oivallisesti rinteeseen. Tämä ratkaisu taustalla alkavine metsineen tuo loistavaa vaihtelua ja ennen kaikkea hienoa ulottuvuutta ja syvyyttä näyttämöön.
Erityisesti ilahdutti: Vesa Kervinen oli mielestäni näyttelijöistä ainoa onnistuja. Hän toi näyttämölle uskottavan ja hienon Pentti Saarikosken.
Erityisesti ihmetytti: Usean näyttelijän tapa replikoida huutamalla.
Erikoista: Miten trilogian viimeinen osa voi olla kahteen ensimmäiseen osaan verraten tällainen floppi? Niin tekstillisesti kuin ohjauksellisestikin. Vaikea ymmärtää.
Aika pitkälti samaa mieltä Minnan kanssa. Tänä vuonna oli panostettu lavastukseen ja se näkyi, rinne kesäteatterin lavana on muutenkin oivallinen. Teksti oli minun mielestä löyhää ja ajatukset kimpoilivatkin esityksen aikana milloin takametsään ja milloin kelloon. Kesäteattereissa on yleensä se ongelma että näyttelijän ääni ei kuulu takariviin mutta eturiviin kyllä. Tässä näytelmässä, luulen että sitä ongelmaa ei ollut, erityisesti ihmetytti toisten näyttelijöiden huutopuhe. Aikaisempien vuosien korkea taso, loi jo odotukset tälle näytelmälle, mutta valitettavasti tämä ei yltänyt sille tasolle. Minusta on erittäin hienoa se että näytelmä on tehty paikkakunnan asioista ja profiloituu sinne. Harvoin uskonnollisuudesta käsittelevää kesäteatteria tehdään systemaattisesti ja paikkakunta uskottavasti. Miten tästä sitten eteenpäin, tullaanko tulevissa kesäteatteri esityksissä tähän päivään? Viime vuonna tein kahvio arvostelut kesäteattereista, luulen että tänä vuonna sivuutan niitä. Harmillisesti nyt Minna on siirtynyt fb:sta tähän omaan blogiin joten kommentointini siirtyy nyt sitten tänne. Joten lipunmyynnissä oli liian tiukka nainen, asiakaspalvelu ei ollut häntä varten. Tässä alkoi ärsyttää. Makkarat kuuluvat olennaisena osana kesäteatteriin ja niitä väliaikana nautitaan. Grillattu makkara joka on paistettu jo aikaisemmin ja laitettu foliovuokaan odottamaan asiakkaita on kyllä huippu.
VastaaPoistaErittäin hyvä pointti tuo uskonnollisuuden ja paikallisuuden käsitteleminen kesäteatterissa. Olen samaa mieltä, että tässä trilogiassa siinä oli onnistuttu pääsääntöisesti uskottavasti, mikä on todella hieno asia.
Poista