Olen asustellut reilu kymmenkunta vuotta Lappeenrannassa ja muutama vuosi sitten törmäsin Tasihinin talon kesäteatteriin. Astuessani tuolloin sisään tähän keskellä Lappeenrannan keskustaa olevaan sisäpihamiljööseen olin aivan myyty. Ja sama vaikutus oli nytkin. Aika pysähtyy ja miljöö on aivan mielettömän hieno, jo sitä katsellessa sielu lepää. Tälläkin kertaa näytelmä sijoittuu jonnekin 40-luvulle, jota miljöö sinällään tukee. Tällä kertaa säiden haltija ei ollut täysin puolellamme, sillä sää oli varsin epävakainen ja saatiin yksi pidempi sadekuurokin esityksen aikana. Se ei onneksi häirinnyt esitystä millään lailla, ei näyttelijöiden suoritukseen, ei kuuluvuuteen, eikä katsojan viihtyvyyteen, kun olin osannut varustautua oikein: pitkä ja paksu sadeviitta ja lippalakki estämässä veden valumisen silmälaseihin. Tässäkin näytelmässä, kuten monessa muussakin tänä kesänä nähdyssä, näyttelijöiden ikäskaala oli erittäin laaja, aina lapsista jo ikääntyneeseen herraan, ja jokainen hoiti oman roolinsa tyylikkäästi. Vaikka näytelmä olikin tietyllä tavalla vanhentunut, se ei minusta häirinnyt lainkaan, koska näytelmän teemat ovat varsin ajankohtaisia edelleenkin. Näytelmä itsessään soljui eteenpäin näiden hyvien ja tasaisten näyttelijäsuoritusten kera, mutta tämäkin näytelmä jätti jälkeensä olotilan, että "kulkihan se, mutta ei siinä jotenkin mitään tapahtunut". Varsinkin ensimmäinen puoliaika oli hieman turhan hidastempoinen. Ehkä tässä tekstin tempossa juuri näkyy se näytelmän ikä, ja se on hiukan vierasta nykypäivänä. Väliajan kanssa esitys kesti parisen tuntia ja uskon, että vartinkin nipistäminen näytelmästä olisi ryhdittänyt sen paremmalle tasolle ja tuonut sen jotenkin nykyaikaan paremmin, vaikkakin ollen ihan siellä omalla ajallaan.
Puvustus oli hyvää ja värikästä, aikakauteen ja teemaan sopivaa, minä tykkäsin. Niin nyt kuin monesti ennenkin olen huomannut Pöyhölän puvustuksesta pitäväni. Myös lavastus oli hyvä ja sopivan niukka, vain tarpeellinen oli tuotu lavalle.
Erityisesti ilahdutti: Tashinin talon sisäpihamiljöö on niin hieno, että jo pelkästään sen takia kannattaa mennä sisäpihalla järjestettyihin tilaisuuksiin.
Erityisesti ärsytti: Tatuoinnit ja lävistykset ovat nykypäivää ja ne ovat kantajiensa omia valintoja ja asioita, ja niitä en sinänsä tahdo kritisoida. Mutta kun esitetään näytelmää, joka sijoittuu 40-luvulle, niin olisin minä toivonut, että isot tatuoinnit ja lävistykset olisi häivytetty puvustuksella, maskeerauksella tms. pois. Vaikka kuinka oli kyse laitapuolen kulkijoista tms. naisihmisistä, en oikein jaksa uskoa, että tuohon aikaan heillä on ollut noin paljon ja suuria tatuointeja tai lävistyksiä. Jos niitä on ollut lainkaan...
Erikoista: Miljööseen ihastuneena, ihmettelen suuresti näytelmävalintaa. Miksi ihmeessä tehdään kesäteatteriin näytelmä, joka tapahtuu yhdessä huonessa? Itse olisin suosinut mieluummin näytelmää, jossa ympäristö voidaan hyödyntää mahdollisimman laajasti (kuten aiempina vuosina) ja jättänyt tämän tekstin talven varalle sisäteatteriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti