Nyt minä olen ihan hämmennyksissäni, vielä muutama päivä esityksen jälkeenkin. Oli päivänselvää, etten kyennyt tämän blogikirjoituksen laatimiseen saman tien tai edes seuraavana päivänäkään. Enkä tiedä onko minusta tähän vieläkään. Kun en oikein tiedä mitä ajatella tästä esityksestä.
Lähtökohta oli se, että viime vuotisen Saimaan teatterin esityksen jälkeen olin aivan myyty. Myös se esitys alkoi jotenkin omituisesti, etten tiennyt mitä tästä tulee, mutta sitten kun se tuli, niin kolahti ja kovaa. Tämän vuotinen esitys, Häät, alkoi jo käytännössä lippujonossa, kun kaaso ja muut häiden järjestäjät tulivat ohjeistamaan meitä "häävieraita". Kohta myös hääpari kurvasi paikalle ja mekin pääsimme lipumaan sisään. Tässä vaiheessa olin hieman jäykkänä ajatuksesta, että kuinka paljon meitä osallistetaan tässä esityksessä, minä kun en tunnetusti siitä pidä. No, sen suhteen ei huolta, osallistaminen oli vähäistä ja enemmänkin näennäistä.
Varsinainen esitys alkoi yhtä hämmentävissä ja oudoissa merkeissä kuin viime vuotinenkin esitys. Nyt erona viime vuotiseen vain se, että samoissa merkeissä mentiin loppuun saakka, kolahdusta ei tapahtunut missään vaiheessa. Näytelmässä parodioitiin perinteisiä suomalaisia häitä ja otettiin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta valitettavasti se kaikki tehtiin minusta jotenkin niin omituisella ja pinnalliseksi jäävällä tavalla, että näytelmä jätti minuun vain ikävän hämmennyksen. Jos viinan juonti ja humalassa tokkurointi, ja loppuun asti vessanpöntöllä näytetyt, pitkäkestoiset pieru- ja kakkahuumorit ei uppoa, niin siitä seuraa vain syvä vaivaannus. Lisäksi ihmettelen sitäkin, että miksi ihmeessä näin taitavalla näyttelijäsakilla pitää alentua siihenkin halpamaiseen naurattamiskeinoon, että puetaan miehiä naisiksi ja päinvastoin.
Teksti siis minusta ontui, mutta myös ohjaus, ja ennen kaikkea keinot, joilla lopputulokseen päästiin. Jäin miettimään esityksen jälkeen mikä olisi tämän esityksen kohderyhmä. Luulen nimittäin, että Joutsenon työväentalolla ollut varsin ikääntynyt yleisö, ei ehkä ollut ihan tämän näytelmän ykköskohderyhmä. Ainakaan nauru ei ollut koko salilla yhtä herkässä kuin viime vuonna, joskin olihan tässäkin näytelmässä myös kohtia, joissa minäkin edes hymyilin, saatoin jopa nauraakin. Toisaalta voisin kuvitella, että osalle yleisöstä meni yli kovaa ja korkealta myös yllättävän runsaat englanninkieliset kohtaukset.
Mutta ei se mitään, tämä oli tällainen tänä vuonna. Aina ei voi onnistua, aina en minäkään tykkää. Mutta jos vain mahdollista, niin aion kyllä mennä ensi vuonnakin katsomaan tämän ryhmän esityksen, sillä lahjakas porukka tämä kaikesta huolimatta on!
Erityisesti ilahdutti: Näytelmässä oli lukuisia hienosti toteutettuja yksityiskohtia. Yhtensä sellaisena mainittakoon vaikkapa viinanjuonti pullosta.
Eniten ärsytti: En vaan voi sille mitään, että minusta vessassa tapahtuneet ripulointi- ja pierukohtaukset olivat erittäin kiusallisia ja epämiellyttäviä, varsinkin kun istuin lähes siinä vessanpöntön vieressä. Ikävä kyllä, ei naurattanut, ei sitten yhtään.
Erikoista: Saimaan Teatteri koostuu taitavista nuorista teatterialan ammattilaisista, jotka kiertävät Saimaata veneellä, esiintyen toistakymmentä kertaa eri paikoissa, eri puolilla Saimaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti