Tänään tie vei kesäteatterin merkeissä Ilomantsin Möhköön Koitajoen rannalle hienoihin maisemiin. Sääkin suosi meitä ja esitystä siinä mielessä, että sade malttoi pysyä poissa, ellei nyt yhtä ehkä minuutin mittaista pientä tihuutusta lasketa. Möhkössähän ollaan taivasalla, niin katsojat kuin näyttelijätkin. Ja tätä en sano millään pahalla, sillä minusta se on tietyllä tavalla kesäteatteria aidoimmillaan.
Itse esitys oli visuaalisesti erittäin kaunis. Puvustus oli yhtenäinen ja esitys oli ohjattu niin, että näyttelijät olivat sijoitettu näyttämölle suunnitellusti ja hienosti, olipa sitten kyse isommista joukkokohtauksista tai pienemmistä esilläoloista. Myös lavastus tuki tätä kaikkea ja ennen kaikkea jätti tilaa jokimaisemalle, joka jotenkin vahvisti visuaalisuutta, vaikka ei itsessään näytelmään kuulunutkaan.
Näyttelijät olivat tasavahvoja, ja kaikki onnistuivat rooleissaan hyvin.Täälläkin näyttelijöiden ikäskaala oli hyvin laaja, aina taaperosta ikäihmisiin, ja suhteellisen paljon myös lapsia ja nuoria. Se on hienoa, sillä se tietää teatterille myös tulevaisuutta. Parasta antia näytelmässä oli mielestäni Joonas Nuutisen musiikki. Tämä lahjakas nuori mies ei ole vielä toistaiseksi pettänyt minua koskaan, missä vain teatterissa olenkaan Joonaksen musiikkiin törmännyt. Laulut olivat myös ryhdikkäästi ja hyvin esitettyjä, vaikkeivät kaikki solistit mitään laulajia olleetkaan. Joidenkin laulujen kohdalla kuuluvuus oli hiukan heikko ja hieman ihmetytti, miksi kaikkia solisteja ei oltu mikitetty, kun osa kuitenkin oli.
Tarina ja näytelmä kulki varsin soljuvasti eteenpäin, mutta silti tämän esityksen suurin ongelma oli sillä saralla. Tarina piti sisällään Suomen historiaa ja Amanda Kähkösen sekä hänen lähipiirinsä elämää vuodesta 1917-1957. Suomen historia tuotiin näyttämölle varsin kliseisillä tavoilla, jotakin uudenlaisempaa näkökulmaa olisin kaivannut. Amanda Kähkösen elämäkin kulki pääsääntöisesti varsin perinteistä kaavaa pitkin, joskin onneksi pientä yllätyksen tynkää oli toiselle puoliajalle tarinallisesti saatu. Siis kuten sanoin, tarina ja näytelmä kulki kyllä, mutta toisaalta oli tunne, ettei näytelmässä oikein tapahtunut mitään, erityisesti ensimmäisellä puoliajalla. Senpä vuoksi näytelmää olisi voinut aika helpostikin myös lyhentää varmasti sen puolisen tuntia, nyt esitys välikoineen kesti kuitenkin kolmisen tuntia.
Kiitosta näytelmälle pitää luonnollisesti antaa siitä, että se sijoittui paikallishistoriaan. Toisaalta jossain vaiheessa esiintynyt varsin runsas karjalankielen käyttö nopeassa puheessa toi jonkin verran hankaluuksia ymmärtää puhuttua. Uskon tämän näytelmän olevan erityisesti vanhemman väen mieleen, vaan eipä tuo pahaa tehnyt minullekaan.
Erityisesti ilahdutti: Oli aivan uskomattoman hienoa seurata teatterin nuorimman näyttelijän, noin 3-4 -vuotiaan Kiira Jäniksen näyttämöllä oloa. Siellä se pikkuinen tyttö hoiteli todella tyylikkäästi, itsenäisesti ja hienosti hänen ikäisekseen ison roolin, useine repliikkeineen ja lauluineen. Aivan mielettömän upea pikkuneiti!
Erityisesti ärsytti: Vaikka esitys oli visuaalisesti todella hieno, oli siellä joitakin pieniä asioita, jotka oli jätetty puolitiehen. Esimerkkinä mainittakoon yhden näyttelijän jalassa olleet nykypäivän El naturalista -kengät, ja näytelmässä kuitenkin elettiin vuosia 1917-57!
Erikoista: Ensi vuonna tarina jatkuu
Syrjän voima -nimisellä näytelmällä nykypäivään saakka. Toivottavasti
jatko-osa on tarinallisesti hieman tapahtumarikkaampi ja historiallisesti vähemmän kliseinen. Muilta osin toivon laadun säilyvän entisellään!
Kiitos arvostelusta, mukavaa että pidit esityksestä! Olemme onnekkaita, että saamme käyttää Ilomantsin kansalaisopiston omistamaa kuutta langatonta mikrofonia. Mikrofonien arvo lähettimineen ja vastaanottimineen on useita satoja euroja per kappale. Harrastajateatterina meillä ei olisi mahdollista hyödyntää tällaista upeaa teknologiaa ilman kansalaisopiston tukea. Hyvin mielellämme mikittäisimme kaikki näyttelijät, ja ehkä jonakin päivänä se on mahdollista. Mukavaa teatterikesää sinulle ja tervetuloa myös ensi kesänä Möhköön jatkamaan tarinaa kanssamme!
VastaaPoistaMoi Joonas! Kiitos kommentistasi. Tämäpä valaisi varsin ymmärrettävästi mikityksen "vajavaisuuden". Se on totta, että harrastajateattereiden resurssit ovat rajalliset, ja hienoa, että olette saaneet käyttöönne edes nuo kansalaisopiston mikit. Noin yleensähän minä en mikitetyistä näytelmistä edes tykkää harrastajaesityksissä, ne kun usein aiheuttavat monenlaisia muita ongelmia esityksiin, mutta säestetyissä lauluissa ne ovat kyllä paikallaan, niin kuin teilläkin niitä käytettin.
PoistaMukavaa kesän jatkoa teillekin, ja nähdään viimeistään ensi kesänä! Ja ai niin... mukavaa kun jaoitte tämän blogini fb-sivuillanne, sieltä huomasin myös, että oli mennyt arvioni tämän pienen neidin iästä mönkään. Hän onkin vasta 2-vuotias!