Tunnelma näytelmässä oli iloinen, touhukas ja rempseä ja Kardemumman kylän tapahtumia oli oikein mukavaa seurata tai jopa olla osa sitä, ilman että joutui osallistetuksi sen suuremmin näytelmään. Näytelmän tunnelmaa korostivat hieno ja värikäs puvustus, oivallinen lavastus sekä ilmeikkäät ja iloiset näyttelijät. Minusta on aina todella hienoa olla seuraamassa mukana näytelmää, jossa näyttelijöiden ikäskaala on laaja, kuten tässäkin. Nuorimmat näyttelijät olivat selkeästi lapsia ja vanhimmat taas takuulla aikuisia. Ja siitäkin huolimatta näyttelemisen taso oli tasainen ja laadukas. Jos nyt jotain vähän heikohkoa, niin kuuluvuuden kanssa oli välillä hieman ongelmia, vaikka eturivissä istuimmekin.
Suurinta iloa koko seurueellemme toi rosvot. Tai roistot, niinkuin tämä pieni herra heitä kutsui. Erityisen jännää hänelle oli, kun rosvot kävivät varastamassa hänen popcorn-astiastaan pari pop cornia. Tätä on muisteltu pitkin viikkoa. Rosvojoukko (Teemu Heikkinen, Meeri Toivonen ja Iiro Tuovinen) oli näyttelijäsuorituksiltaan vahva ja tasainen kolmikko, jonka elämistä kulkuineen, lauluineen ja soittoineen oli hienoa katsella. Lisäksi pitää nostaa esiin myös tuplaroolin Listinä ja Topiaksena tehnyt Tuomas Salopuro, joka teki loistavaa työtä lavalla. Tämä rooli oli enemmänkin meidän aikuisten mieleen.
Jos nyt jotain olisi suonut tehtävän toisin, niin näytelmä olisi vain parantunut siitä, että sitä olisi hieman tiivistetty ja lyhennetty. Paikka paikoin tempo ja meno oli vähän hitaampaa ja löysempää ja sen huomasi omien ajatusten lisäksi myös siitä, että eturivin pienemmät lapset alkoivat keskittyä enemmän omiin temppuiluihin maassa olevilla patjoilla kuin itse näytelmään. Kun sitten taas näytelmässä alkoi tapahtua, omat leikit jäivät välittömästi ja alkoi pistämätön tapitus estradille päin.
En voi muuta kuin suositella. Menkää ihmeessä katsomaan ja kannustamaan samalla paikallisia nuoria teatterintekijöitä. Ja kyllä tätä näytelmää todellakin kelpaa mennä katsomaan myös ilman lapsia, jos niitä ei mukaanotettavaksi ole.
Erityisesti ilahdutti: Näytelmä oli kokonaisvaltainen paketti väliaikaohjelmineen, jolloin näyttelijät järjestivät lapsille kaikenlaista näytelmään liittyvää aktiviteettiä ja ilman lisämaksuja.
Erikoista: Hienoa, että Sinkkolan tila sai jäädä kaupunkialueelle ja siellä on mahdollista mm. tämän kaltaiset tapahtumat ja ne alueen eläimetkin, joita meidänkin seurueessa kovasti ennen esitystä ja myös väliajalla ihmeteltiin.
P.S. Valokuvan rosvoista on ottanut Antero Lehikoinen. Kuva on otettu Teatteri-traktorin nettisivuilta ohjaaja Tomi Kervisen luvalla. Myös itseottamamme kuvan, jossa näkyy myös näyttelijöitä, julkaisuun on Kervisen lupa.
Tämä kuulostaa tosi kivalta. Harmi kun me ei ehditty tuonne meidän Joensuu vierailun aikana kesällä. Olimme pari vuotta sitten katsomassa Teatteri Traktorin Fedja-setä, kissa ja koiran Sinkkolassa. Sekin oli tosi mahtava esitys. Ihan samaa mietin silloin, että esitys olisi voinut olla pikkuisen tiiviimpikin. Mutta oli se myös tosi hieno, yksivuotiaskin jaksoi katsoa koko esityksen kun niin paljon toimintaa oli lavalla. Täydellä sydämellä tuntuvat näyttelijät tuota tekevän kun väliajatkin ovat täysillä töissä lasten kanssa.
VastaaPoistaToivottavasti Teatteri-traktori taikoo lavalle taas jotain kivaa ensi kesänäkin, ehkä sitten. Minä ainakin menen, jos vain mahdollista. Kävin muuten minäkin katsomassa tuon Fedja-sedän ja muistelen, että samaa mieltä minäkin oli, myös silloin, että tiivistämiselle olisi ollut sijaa, mutta hienoja esityksiähän nämä ovat olleet joka vuosi.
Poista